Paradisbakkerne (Paratiisikukkulat)

Paradisbakkerne — „Paratiisikukkulat“ — on yksi Bornholmin rakastetuimmista vaellusalueista, karu kokonaisuus kallioisia kukkuloita, jyrkkiä rotkolaaksoja ja hiljaista metsää saaren itäosassa Svaneken ja Nexøn kaupunkien välissä, lähellä Ibskerin kylää. Runollinen nimi tavoittaa paikan tunnelman: graniittijyrkänteitä, sammaleisia siirtolohkareita, piilossa olevia metsäjärviä ja mutkittelevia polkuja, jotka saavat alueen vaikuttamaan paljon villimmältä kuin sen vaatimaton koko antaisi olettaa. Paikka on suosittu sekä paikallisten että saarelle saapuvien matkailijoiden keskuudessa, ja se tarjoaa mieleenpainuvan vaihtoehdon Bornholmin tunnetuille hiekkarannoille ja kalliorannikoille.

Maisema on sekä luonnon että ajan työtä. Kallioperä on ikivanhaa Bornholmin graniittia, jonka jääkauden jäätiköt raapivat ja hioivat jättäen jälkeensä siirtolohkareita, uurteita ja terävät rotkot, jotka halkovat maastoa. Vuosisatojen ajan kukkulat olivat avointa nummea, jota käytettiin laidunnukseen, mutta 1700-luvulta lähtien — ja erityisesti 1930-luvulta alkaen — alue metsitettiin vähitellen, joten nyt tammi, pyökki ja havupuut kohoavat paljaan kallion keskellä. Korkeimmat kohdat nousevat hieman yli 110 metriin merenpinnasta, tarpeeksi korkealle tarjotakseen näkymiä puiden latvojen yli.

Alueen kuuluisin maamerkki on Rokkestenen, „keinukivi“ — Bornholmin suurin keinuva lohkare, joka painaa noin 35 tonnia ja jonka jäätiköt kuljettivat tänne. Se on tasapainossa niin herkästi, että oikeasta kohdasta ja oikealla tavalla työntämällä valtava kivi saadaan varovasti keinumaan. Sen ympärillä on verkosto nimettyjä paikkoja — Dybedal, Grydesø, Ravnedal, Linkisten — jotka kantavat vanhoja tarinoita peikoista, kätketyistä aarteista ja unohtuneista peltojen nimistä, joten täällä vaeltaminen tuntuu kulkemiselta halki maiseman, jota on rakastettu ja nimetty sukupolvien ajan. Monet kapeista rotkoista ovat syntyneet, kun jää mursi graniittia pitkin sen luontaisia halkeamia.

Kävijälle Paradisbakkerne on ennen kaikkea vaelluskohde. Klintebygårdin läheltä lähtee kolme merkittyä reittiä: punainen noin 3 kilometrin lenkki (tunti), joka kattaa olennaisimman, sekä sininen ja keltainen reitti, kummatkin noin 6–6,5 kilometriä (noin kolme tuntia), jotka vievät syvemmälle kukkuloille. Maasto on todella mäkistä ja kallioista, ja siinä on juuria, portaita ja epätasaista maata, joten tukevat kengät ovat välttämättömät, eivätkä polut sovi pyörätuoleille tai lastenvaunuille. Alue on yksityisomistuksessa mutta avoinna yleisölle luonnonsuojelumääräysten mukaisesti, ja merkityillä poluilla saa liikkua auringonnoususta auringonlaskuun. Kukkuloilla ei ole kahviloita, kauppoja eikä käymälöitä, joten kannattaa saapua varautuneena vedellä ja eväillä; palkintona on syvä hiljaisuus, linnunlaulu ja lämpimän männikön pihkainen tuoksu.

Paras aika vierailla on loppukeväästä alkusyksyyn, kun metsänpohja on vihreä, järvet heijastavat taivasta ja harvinaiset sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja lepakot ovat aktiivisia; kevät tuo kukkia ja tuoretta lehteä, syksy väriä ja sieniä. Talvella polut voivat olla mutaisia ja liukkaita, mutta paljas kallio tarjoaa oman karun kauneutensa myös kylmään aikaan. Alueen halki kulkee myös koko saaren poikki itä–länsisuunnassa vievä pyöräilyreitti, ja kukkuloita kiertää ratsastuspolku, joten paikka palvelee yhtä lailla pyöräilijöitä ja retkeilijöitä. Perille pääsee Bornholmin mittapuulla helposti: Nexøstä tai Svanekestä ajetaan Ibskeriin päin viitoitetulle pysäköintialueelle ja lähtöpaikalle Klintebygårdiin. Itse Bornholmille pääsee lautalla Ystadista Ruotsista tai Køgestä Sjællandilta tai lyhyellä lennolla Rønneen; saarella paikallisbussit ja erinomainen pyörätieverkosto tekevät Paratiisikukkuloista helpon päiväretken kaikille, jotka haluavat vaihtaa rannan metsään ja kiveen.