Enghaveparken on yksi Kööpenhaminan Vesterbron kaupunginosan rakastetuimmista vihreistä keitaista, ja se rakennettiin 1920-luvun lopulla aikana, jolloin kaupungin tiiviisti rakennetut työläiskorttelit kaipasivat kipeästi valoa ja raitista ilmaa. Puisto suunniteltiin klassisen symmetriseen tyyliin pitkine puistokäytävineen, leikattuine pensasaitoineen ja keskeisine aukioineen, jotka luovat yhä rauhallisen kaupunkielämän puitteet. Täältä löytyy kaunis ruusutarha, viehättävä musiikkipaviljonki, jossa kesäisin järjestetään konsertteja, sekä avoimia nurmikenttiä ja leikkipaikkoja, jotka täyttyvät lapsiperheistä sään salliessa. Puiston suuri aukio on vuosien varrella toiminut kokoontumispaikkana kaikelle yhteislaulusta paikallisiin tapahtumiin. Viime aikoina Enghaveparkenista on tullut esikuva suurkaupungin ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Vuoden 2011 rajun rankkasateen jälkeen puisto rakennettiin perusteellisesti uudelleen, niin että se voi nyt kerätä ja pidättää valtavia sademääriä ja suojella ympäröiviä katuja ja kellareita tulvilta. Historialliset piirteet on säilytetty, kun taas huomaamaton painanteiden, upotettujen nurmikenttien ja puistoa kiertävän pengermäisen reunan järjestelmä huolehtii veden hallinnasta ilman, että puiston kauneus katoaa. Tämä kulttuuriperinnön ja modernin insinööritaidon yhdistelmä tekee paikasta erityisen kiinnostavan käyntikohteen. Enghaveparken sijaitsee keskeisesti Vesterbrossa lähellä Enghave Pladsia ja hyvien kulkuyhteyksien varrella. Se on paikka, jossa voi aistia Kööpenhaminan rytmin vaihtuvan vilkkailta kaduilta hiljaiseen iltapäivätunnelmaan. Istahda penkille kahvikupposen ääreen, kävele kukkivien penkkien lomassa tai anna lasten leikkiä samalla kun nautit vihreästä rauhasta keskellä kaupunkia. Jokaisena vuodenaikana puistolla on oma viehätyksensä – kevään rehevistä ruusuista syksyn kultaisiin lehtiin ja talven hiljaisiin, lumen peittämiin aukeisiin. Enghaveparken on hieno esimerkki siitä, miten vanha kaupunkipuisto voidaan ajatella uudelleen ja tehdä ajankohtaiseksi uudelle aikakaudelle menettämättä sieluaan.
